24.7 minulla oli viimeinkin mahdollisuus täyttää aukko roolipelaajan sivistyksessäni. Jokaisen yli 3 vuotta pelanneen kuuluu tietää, mikä on D&D, tunnistaa perussanasto (EPH, GM, PJ, loottaaminen…) ja käydä kerran elämässään kurkkaamassa se tapahtuma, johon muut Suomen samanlaiset vääntäytyvät joka vuosi. Ei siitä tarvitse pitää, kunhan käy siellä.
Minä huomasin pitäväni Ropeconista. En ehkä viihtyisi siellä koko kolmen päivän putkea, mutta päivä menisi varsin mainiosti. Suuntasin askeleni Espoon Dipoliin aamun koiranäyttelyn jälkeen ja ensijärkytyksen ollessa ohitse olin varsin tyytyväinen päätöksestäni. Yksi vanha roolipelipiireistä tuttu ystäväni kävi hakemassa minut Dipolin nurkilta ja siirryin hänen kanssaan Dipolin tarjontaa katselemaan. Ensialkuun kävelimme Kaubamajan lävitse ja jäinkin ihailemaan Rautaportin ase- ja haarniskapöytää. Vaikka pöydällä esillä olleet aseet ja käsipanssarit olivatkin eittämättä hienoja, ihaileva katseeni karkaili kuitenkin yhä uudelleen pöydän viereen koottuun, about 800 euroa kokonaisuutena maksaneeseen goottilaistyylin panssarikokonaisuuteen. Voi veljet kun olikin perkeleen hieno.
Siinä ihaillessani paikalle sattui vääräuskoisten perässä ollut joanniitta. Vaikka kutsumus olikin vahva ja miehellä lieni ova kiire jakamaan oikeutta, suostui hän poseeraamaan minulle nöyrästi sitä pyytäessäni.
Joukkoomme oli tässä vaiheessa eksynyt jo toinen pitkäaikainen tuttavani, joka oli pukeutunut varsin autenttisen oloiseksi keskiaikalaiseksi. Valitettavasti unohdin räpsäistä hänestä kuvan, vaikka se mielessäni olikin. Kahden seuralaiseni kanssa siirryin syömään ulos, koska ennen tätä hetkeä olin syönyt viimeksi aamulla viiden aikaan pienen kulhollisen varsin vähäravinteisia suklaamuroja. Pihalla istuskellessamme ryhmään liittyi neljäs, minulle ennestään tuntematon mies. Keskustelimme neljän porukalla niitä näitä, kommentoimme roolipelien nykytilaa kuin konkarit ikään ja nautimme pilvisestä, mutta varsin mukavan tuntuisesta säästä. Tukko Vaeltelijasta tuttuja pelaajia sattui morjestamaan meitä, heidän joukossaan taas yksi vanha tuttavani. Aloin tuntea oloni valheellisen sosiaaliseksi.
Ruokailun jälkeen siirryimme jälleen sisätiloihin vanhalla neljän porukalla ja kävimme katsastelemassa figuuripelien osaston. Varsin hienoja tekeleitä sieltä löytyikin. Minulle tuntemattomalla porukkamme jäsenellä sattui olemaan mukanaan Munchkin-korttipeli, joten kävimme valtaamassa pöytäpelien osastolta pöydän itsellemme ja aloitimme pelin. Aika kului kuin siivillä ja kesken pelin kyytini soitti saapuneensa. Hyvästelin porukkani ja talsin kokemusta rikkaampana isikullan autolle. Matka takaisin kotiin saattoi alkaa.
Ropecon on tapahtumana kokemisen arvoinen. Paikalla näkee jos jonkinmoista harrastajaa aivan joka ääripäästä. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät tee rakkaasta harrastuksestaan valtavaa numeroa joka paikassa. Olin kuitenkin sen verran vaikuttunut osan pukeutumisesta, että ehkäpä sitä ensi vuonna pukeudun itsekin oikein rooliasuun. Tämä tietenkin vain siinä vaiheessa, jos se on mahdollista tehdä hyvin ja loppuun asti.
Luentoja en päässyt kuuntelemaan lyhyestä vierailustani johtuen, mikä sinällään on vähän ikävämpi juttu. Tarjonta oli monipuolista ja joukossa oli paljon mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Lähinnä minua kiinnostivat ne luennot, jotka pohjasivat oikeaan maailmaan (historialuennot mm.). En ole mikään forgelaisen roolipelikulttuurin ylin ystävä, joten vaihtoehtoisia pelitapoja ja pelejä esittävät luennot jäävät minun kohdaltani varmasti jatkossakin väliin.
Kaiken kaikkiaan, reissu oli kannattava paitsi kokemuksena niin myös mahdollisuutena tavata niitä ihmisiä, jotka netin kautta on tuntenut mahdollisesti jo useampia vuosia. Alkujännityksen jälkeen nimimerkin takana piileskelleen ihmisen kanssa löytyykin jo juttua. Läheisimmät nettiystävät ovat kuitenkin tekstin kautta tulleet sen verran tutuiksi, että heidän kanssaan on mahdollista puhella livenäkin. Harvemmin käy niin, että joku onkin täysin erilainen kuin on antanut ymmärtää.
Coni jatkuu Espoon Dipolissa vielä tämän päivän. Sen jälkeen sekalainen sakki roolipelaajia vetäytyy omiin luoliinsa nautiskelemaan yhä vieläkin monessa suhteessa väärinymmärretystä harrastuksestaan. Ennen ensi kesän kolmipäiväisiä peliorgioita todisteena olemassaolostamme on noppien hiljainen napina kellarin lattiaa vasten sekä läpi vuoden aktiivisina pysyvät, netin runsaat roolipelifoorumit.
Deep Under 